Ystäväni toimi doulana omalle ystävälleen viime yönä. Näin ihanasta poikavauvasta kuvan ja videota tänään iltapäivällä ja se kyllä herkisti! Siis aivan mahdottoman suloinen ihmisen alku! Ja samalla hetkellä mieleen tulvivat ne hetket kun viimeinen ponnistus esikoisesta oli ohi, poika saatettu maailmaan, eka parkaisu kuultu ja pieni ihme saatu rinnan päälle <3 Onnen kyyneleet valuivat ainakin minulta ja mieskin oli liikuttunut. Tuota tunnetta odotan kovasti myös kakkosen kohdalla..ja odotan kovasti myös sitä kasvavaa ja alati pyöristyvää mahaa, neuvola käyntejä ja sydän äänten kuuntelua (varsinkin sitä ihan ekaa, jossa oma sydän kurkussa jännityksestä menee makaamaan pöydälle ja vain odottaa varmistusta siitä että mahassa oikeasti on elämää!)
Tulispa jo ensi kesä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti